Oltiin tänään Coodyn kanssa P-K Noutajien järjestämässä iltatokokokeessa. Koiralla oli hyvä vire päällä, sää mainio.. Olosuhteet siis mitä mainioimmat ja lähdettiin paikkamakuuseen tekemisen meiningillä, että jumankekka nyt tehdään hommia. Paikkamakuuta ollaan treenattu PALJON, joten olin sen suhteen nyt luottavainen. Vaan en pitkään. Viereen tuli Coodyn mielestä aivan ihana flattinarttu ja jo luoksepäästävyyttä tarkastettaessa mies huuteli vieraisiin pöytiin ja yritti saada tyttöä kosintaretkelle. Koira käy muutenkin hormoniensa kanssa ylikierroksilla Declan tulevien juoksujen takia. No, empä sitten saanut montaa askelta ottaa, kun käsketään palaamaan koiran luo. Siellä se oli liehittelemässä ihanaa naistaan ja yritti selkään. Leikistä yltyi takaa-ajo ja siinä sitten muutkin koirat jo pyörittelivät päätään että mikäs tämä juttu on. Kehästä pihalle ja kokeen hylkäys. Ihan syystä.
Olo on aika tyhjä. Kun kerrankin tuntui, että nyt sujuu, niin tulos on tämä. Ja menee vielä pilaamaan muidenkin suoritukset ja pitkän treenauksen. En varmaan uskalla viedä sitä enää mihinkään. Se on jo kolme kertaa noussut paikallamakuusta ja ilmeisesti nyt oppinut, että aha täälläpä ei tarviikkaan olla.
Lähdettiin sitten heti läheiselle kentällä ottamaan lyhyitä paikkamakuu-treenejä häiriön alaisina. Avustaja hihnan päässä ja minä valmiina karjasemaan "ei!" jos nousee. No kolmannella kerralla nousi ja selvästi oli sen jälkeen hämillään, että hetkinen.. Yksi hyvä loppuun, hyvä palkka ja autoon. Otettiin vielä vähän kaikkea muutakin, kun oli kerrankin silmät katsomassa mitä tehdään väärin. No.. paljon. Pientä pilkun viilausta on vähän joka asiassa ja kivoja neuvoja saatiin jo nyt. Ei alkuasentoja, liikkeet pätkissä, vapauttaminen puuttuu, edistää perusasennoissa.. Tästä se lähtee. Eniten reeniä tarvitaan sen paikallamakuun kanssa. Häiriötä, eri paikkoja.. Sehän ei hemmetti nouse sieltä enää ikinä!
Koira joutuu leikkauspöydälle ja menettää rakkaat sukukalleutensa, se on saletti. Ennen sitä en vie sitä mihinkään.
Sitten ruoka-asiaa. Käytiin eilen ostamassa kuivaruokaa. Profine salmon-potatoes, joka on hypoallergista. Testataan, että paheneeko kutina. Jos pahenee, niin pysyy raakaruoassa, vaikkei ole kutisematta silläkään. Hyvästihän tuo ainakin maistui, vaikka pelkäsin rakkien olevan lihalla pilalle hemmoteltuja.
Nyt allekirjoittanut lähtee unille, josko huomenna olisi parempi päivä. Perjantaina mennään treenaamaan tokoa uudella sotasuunnitelmalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti